Liikunnasta apua leukemiapotilaan uupumukseen

  • artikkelit

Syöpäperäinen uupumus on varsin yleinen ja melko harmillinen leukemiaan liittyvä oire, joka saattaa kestää pitkiäkin aikoja. Useiden leukemiapotilaiden uupumus saavuttaa huippunsa juuri silloin, kun hoidot ovat käynnissä. Sitä voidaan helpottaa tavanomaisilla lääkehoidoilla, mutta tutkimuksen mukaan myös ohjatulla liikunnalla on yllättävän positiivisia vaikutuksia uupumuksen ehkäisyssä. 

Uupumus on yleinen leukemiaan ja muihin syöpätauteihin liittyvä oire, joka saattaa alkaa jo ennen diagnoosia ja jatkua pitkälle hoitojen päättymisen jälkeen. Se on yksi varhaisimmista oireista, joita leuke-miaan kuuluu. Arvioiden mukaan jopa yli puolet syöpäpotilaista kärsii uupumuksesta jossain sairautensa vaiheessa. Tämä niin sanottu syöpäperäinen uupumus eroaa normaalista uupumuksesta siten, ettei se yleensä mene ohitse nukkumalla tai lepäämällä. Pahimmillaan uupumus saattaa vaikeuttaa potilaan suoriutumista arjen askareista ja viedä nautinnon elämältä.

Syöpäperäinen uupumus on yleensä seurausta joko itse sairaudesta tai siihen liittyvistä hoidoista. Sen havaitseminen saattaa olla potilaalle haasteellista, sillä uupumus saattaa vaihdella päivästä toiseen. Lisäksi uupumuksen erottaminen muista syöpäpotilaille tyypillisistä ongelmista, kuten anemiasta ja masennuksesta, tuottaa monille vaikeuksia. Jotkut potilaista uskovat myös, että uupumus on täysin normaali osa sairautta ja sen hoitoa, eivätkä siksi ota asiaa puheeksi.

Liikunnan hyödyt todistettu myös tieteellisesti

Vuonna 2009 toteutetussa amerikkalaistutkimuksessa pystyttiin osoittamaan, että liikunnalla saattaa olla keskeinen merkitys leukemiapotilaan uupumuksen ehkäisyssä. Tutkimukseen osallistui yhteensä kymmenen hoidon aloittanutta leukemiapotilasta, ja jokainen heistä otti osaa hoitojen ohella järjestettyyn ohjattuun liikuntaohjelmaan.

Ennen harjoitusohjelman alkua ja sen päättymisen jälkeen tutkijat toteuttivat potilaille useita fysiologisia ja psykologisia testejä. Fysiologisissa testeissä selvitettiin pituuden ja painon lisäksi muun muassa potilaan leposyke, verenpaine ja hemoglobiiniarvot, verenkiertoelimistön kunto sekä lihaskestävyys. Psykologisissa testeissä mitattiin puolestaan potilaan uupumuksen ja masentuneisuuden tasoa sekä yleistä elämänlaatua erilaisia asteikoita hyväksi käyttäen.

Ohjattua liikuntaa jatkettiin koko lääkehoidon ajan eli 3–5 viikkoa. Harjoitteet koostuivat erilaisista aerobisista ja tukirakenteeseen kohdistuvista harjoituksista sekä lihasvenyttelyistä. Harjoitusohjelmat räätälöitiin jokaiselle potilaalle sopiviksi siten, että niissä huomioitiin kunkin yleiskunto sekä hoitojen aiheuttamat sivuvaikutukset.

Tutkimuksesta saadut tulokset olivat monella tavalla rohkaisevia. Tutkijat havaitsivat, että ohjattuun liikuntaan osallistuneet leukemiapotilaat arvioivat uupumuksen ja masentuneisuuden tason normaalia vähäisemmäksi. Tämän lisäksi myös potilaiden verenkiertoelimistön kunto sekä lihaskestävyys olivat liikunnan ansiosta säilyneet verraten hyvinä. Tutkijoiden mukaan tutkimus on merkityksellinen. Sen avulla voitiin osoittaa, että ohjattua liikuntaa voidaan toteuttaa samanaikaisesti leukemiahoitojen kanssa – ja mikä tärkeintä – sillä on osoitettu olevan positiivinen vaikutus leukemiapotilaiden fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin.

Lähde: The Effects of an Exercise Program in Leukemia Patients Integr Cancer Ther June 2009 8: 130-138.

RCH 17/11/10